Ulkonäkö

Yksi tämän rodun erikoisista yksityiskohdista ovat lepakkomaiset korvat. Ne ovat suuret, leveät, kärjistään pyöristyneet ja ennen kaikkea pystyt.

Rakenteeltaan ranskanbulldoggi on matala ja tiivis, sen pää on kulmikas ja löysä nahka muodostaa sille tyypillisiä poimuja. Kuono on lyhyt, aivan kuin sisään painunut, mikä ei kuitenkaan vaikeuta hengitystä. .

Ranskanbulldoggi on pieni koira, joka painaa 8-14 kg ja on noin 35 cm korkea. Nykyään tosin etenkin näyttelyiden ulkopuolella ranskanbulldoggien koko on kasvanut 15–20 kg:aan.

Ranskanbulldogilla on voimakas nelikulmainen pää, jossa on selvä otsapenger. Kuono on lyhyt ja sisäänpainunut, huulet ovat riippuvat ja koiran leuassa on alapurenta. Kaukana toisistaan katselevat suuret, pyöreät ja tummat silmät. Korvat ovat tyvestä leveät, kärjistään pyöristyvät ja pystyt. Korvia kuvaillaan usein lepakonkorviksi (engl. "bat ears"). Lyhyen, suoran, joskus korkkiruuvimaisen hännän koira pitää alhaalla. Häntää ei ole typistetty. Karvapeite on lyhyttä pehmeää ja sileää.

Ranskanbulldogin kuono on lyhyt ja sisäänpainunut, huulet roikkuvat. Vaikka ranskanbulldogit ovat pieniä, ne ovat voimakkaita ja jänteviä.

Ranskanbulldoggi sekoitetaan usein bostoninterrieriin huomattavan samannäköisyyden vuoksi.

Siis Ranskanbulldoggi (ransk.Bouledogue français) on pienikokoinen molossikoira.

Alkuperä:

Rodun alkuvaiheista tiedetään sen verran, että ranskanbulldoggi, kuten muutkin bulldogit, polveutuvat tiibetindogista tiibetinmastiffista, joista makedonialaiset kehittivät lyhytkarvaiset pelkoa herättävät vahti- ja sotakoiransa makedoniandogit. Näitä koiria tuli foinikialaisten mukana Englantiin, jossa niitä alettiin kutsua "Bretagnen tappelupukareiksi".

Rotu oli suurikokoinen ja luonteeltaan hurja. Sitä risteytettiin myöhemmin useiden muiden rotujen kanssa, ja varsinkin risteytykset terriereiden kanssa tuottivat pienempikokoisia muunnoksia. Ranskan ensimmäiset pienet bulldogit tulivat Normandiaan 1860-luvulla Nottinghamista muuttaneiden pitsinnyplääjien mukana, ja niitä risteytettiin ranskalaista alkuperää olevien koirien kanssa siten, että englantilaisten tappelukoirien rakenne ja ulkonäkö pysyivät lähes muuttumattomina, mutta koko pieneni. Pitkän aikaa ranskanbulldogeja käytettiin rottakoirina ja ne olivat yleisiä etenkin työläisperheissä. Nykyään ranskanbulldoggi on puhtaasti seurakoira, mutta välillä se haluaa olla yksin.

Ja ranskanbulldogit ovat joskus ärhäköitä, kuten omanikin on ollut, koska se ei tykkää pikkulapsista kun sitä on kiusattu kun meidän Roni oli 1 ja ½ vuotta.